Miten rikoskirjailijan urasi alkoi?
Työt ovat nivoutuneet alusta alkaen yhteen. Aikoinaan olin Helsingin Sanomien rikostoimituksessa ja pöydän toisella puolella istui Harri Nykänen. Harri rohkaisi kirjoittamaanja siitä se oikeastaan alkoi. Esikoisromaani valmistui noin 1994 ja lähetin käsikirjoituksen usealle kustantamolle, mutta kaikilta tuli ”ei kiitos” -kirje.
Noihin aikoihin teimme Harrin ja Jouni Mölsän kanssa myös radiokuunnelmia Ylen radioteatterille. Niiden ansiosta sitten eräs pienempi kustantamo otti yhteyttä ja kiinnostui esikoisromaanistani. Book Studio julkaisi ”Koukku” -dekkarin 1996. Siitä se alkoi.
Mikä sai sinut aloittamaan kirjoittamisen? Tiesitkö jo nuorena, että haluat kirjailijaksi?
En ollut nuorena kovinkaan innokas kirjoittaja. Itse asiassa päinvastoin. Enemmän käytin vapaa-aikaani koripalloon ja muuhun urheiluun – toki koulun ohella. Kirjoittamisesta innostuin vastan rikostoimittajan ammatin myötä 90-luvun alussa. Olin tuolloin noin 26-vuotias. Innostus liittyi tuohon ammattiin, jossa kuulee paljon tarinoita. Samaan aikaan Helsingin Sanomissa työskenteli Harri Nykänen, joka oli jo julkaissut useita kirjoja. Hän auttoi minut alkuun. Ensimmäisen kirjan kirjoittaminen vei muutaman vuoden ja lopulta ”Koukku” julkaistiin 1996.
Miten toimittajan ja kirjailijan roolin yhdistäminen onnistuu?
Rikostoimittajan ja rikoskirjailijan liitto on vahva ja työt tukevat toisiaan. Toimittajan työ antaa fiktiiviseen työhön koko ajan aiheita. Toimittajan työ vie poliisiasemille, oikeussaleihin ja baareihin, joissa kuulee tarinoita, joista ei ole uutisiksi, mutta niitä voi muokattuna käyttää kirjoissa. Toimittajan työssä on aina kiinni tosiasioiden raportoimisessa, mutta kirjailija voi kehittää tarinat itse. Vaikeinta on tietysti ajankäyttö. Kirjan kirjoittaminen ajoittuu usein iltoihin ja öihin, mikä toisinaan on raskasta. Nykyisin pyrin ottamaan lomaa varsinaiseen kirjoittamiseen.
Mistä löydät dekkareittesi aiheet?
Rakennan kirjan niin, että pohdin ensin teeman, jonka ympärille kirja rakentuu. Näitä ovat olleet mm. poliittinen murha, terrorismi, todistajansuojelu ja nyt uusimmassa oman käden oikeus.
Sen jälkeen alkaa tapahtumien ja uusien henkilöiden kehittely. Tässä teeman valinnassa on tärkeää miettiä minkälaisia ilmiöitä on ns. pinnalla alla. Rikostoimittajan työstä on huomattavasti apua.
Kauanko kestää yhden kirjan kirjoittaminen ja missä kirjoitat mieluiten?
Käytännössä teeman ja tarinan ideointi vievät muutamia kuukausia. Toki teen sitä toimittajan työn ohella. Itse kirjoitustyö on nopeampi. Se vie noin kuukauden ja sen jälkeen käsittelyä vielä useampi kierros parin kuukauden ajalla. Puolesta vuodesta kahdeksaan kuukauteen on hyvä arvio.
Tosin amerikkalaisen Scott Stevensonin kanssa teimme Rahan metsästäjät –talousrikosdekkaria kolme vuotta, joten kestot vaihtelevat.
Voimme olettaa, että tapaat työssäsi niin virkavaltaa kuin rikollisiakin. Löytyykö tapaamiasi henkilöitä kirjojesi sivuilta?
Kirjoissa ei ole käytetty suoraan ketään olemassa olevaa ihmistä. Kuitenkin esimerkiksi komisario Takamäessä on luonteenpiirteitä useista eri poliiseista. Samaa voi sanoa joistain muistakin hahmoista.
Kuinka rakennat kirjojesi juonen?
Kun olen saanut teeman valittua, niin seuraavaksi tarvitaan rikos tai sellaisen uhka.
Tapahtuman on myös sijoituttava Helsinkiin, koska päähenkilöt ovat töissä Helsingin rikospoliisissa. Kun tämä ”päärikos” on keksitty, niin seuraavaksi ryhdyn kehittelemään tarinaa.
Teen yksinkertaisesti word-dokumenttiin numerot 1-30, jotka kuvaavat kirjan lukuja. Sen jälkeen ryhdyn kirjoittamaan lukuihin mitä niissä tapahtuu. Varsinaisen kirjoittamisen voi aloittaa vasta kun tämä juonirunko on valmis, jotta tarina pysyy koossa koko ajan. Yleensä tarinan kehittäminen kestää parikin kuukautta.
Rikoskomisario Kari Takamäki on keskeinen hahmo useassa kirjassasi. Miten kuvailisit Takamäkeä?
Kari Takamäkeä voisi luonnehtia tavalliseksi, kunnon poliisiksi. Hän on kokenut rikostutkija Helsingin murharyhmässä. Hänet on kehitetty vastapainoksi tyypilliselle dekkarien sankarille, joka juopottelee, käy huorissa ja on jatkuvasti saamassa potkut töistään sekä kärsii psyykkisistä ongelmista. Takamäki harrastaa lenkkeilyä ja autovalintakin kuvaa miestä. Hän ajaa farmarimallista Toyotaa, koska poikien lätkäkassit mahtuvat siihen hyvin. Työnsä Takamäki ottaa henkilökohtaisesti. Hän on valmis uhraamaan paljon rikosten selvittämiseen ja osallistuu työhön itsekin.
Miten Takamäki on kehittynyt kirjojen myötä?
No, ainakin vanhentunut, koska kirjat tapahtuvat ns. reaaliajassa sinä vuonna kun ne ovat ilmestyneet. Hänen ajatusmallinsa eivät kuitenkaan ole juurikaan muuttuneet. Takamäen mielestä on oikein olla kova koville, eikä hän pidä yhteiskunnassa vahvasti vallalla olevasta oman edun tavoittelusta.
Kuka on oma suosikkihenkilö kirjoissasi? Vai voiko kirjailija valita suosikkia?
Itselläni ei ole varsinaista suosikkihenkilöä. Takamäen ohella keskeisimmissä rooleissa ovat ylikonstaapeli Anna Joutsamo ja kaduilla liikkuva atarimies Suhonen. Pidän hyvänä asiana sitä, että näitä päähenkilöitä on useampia, koska silloin lukijan voi viedä erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin.
Tiesitkö jo ensimmäistä kirjaa kirjoittaessasi, että Takamäen tarina tulee jatkumaan?
Ei siitä tietenkään voinut olla varma, mutta henkilöiden kehittäminen ennen ensimmäistä kirjaa lähti siitä, että kirjoja tulee useampia.
Millaisia kirjoja luet itse tänä päivänä, tai luit lapsena?
Nykyisin luen aika paljon erilaista faktapohjaista kirjallisuutta: tietokirjoja ja muistelmia. Aika usein kuuntelen niitä autossa työmatkoilla äänikirjoina. Lapsena ei juuri lukenut mitään, paitsi sarjakuvia.
Mikä on tunnetuin kirjasi?
Seinää vasten voitti johtolankapalkinnon 2008, joten se on yksi ehdokas. Se oli myös ensimmäinen englanniksi käännetty ja se on ilmestynyt italiaksi. Toisaalta uudempia Takamäkiä on myyty enemmän.
Mistä saat idean kirjoihisi?
Mietin ensin teemaa, jonka ympärille juoni rakentuu. Näiden teemojen kehittelyssä rikostoimittajan työ on ratkaisevaa. Siinä pysyy ajan tasalla siitä mitä tapahtuu. Joskus jopa hieman edellä. Esimerkiksi 2012 Suljetuin ovin –kirjassa puidaan poliisirikoksia, jotka nyt ovat olleet aika paljon pinnalla.
Minkälaisia harrastuksia sinulla on kirjailijan/toimittajatyön ohella?
Oikeastaan kolme: 1) Olen mukana Bluesin juniorijoukkueessa joukkueenjohtajana 2) matkustaminen 3) Xbox-pelit
Olitko koulussa hyvä kirjoittamaan?
Täytyy tunnustaa, etten ollut. Tämäkin kyllä todistaa, että ihmiset oppivat, jos tekevät sen eteen työtä ja haluavat oppia.
Oletko vuosien varrella ajatellut vaihtaa johonkin toiseen alaan? Miksi?
Opiskelin aikanaan Teknillisessä korkeakoulussa (nykyisin Aalto-yliopisto) diplomi-insinööriksi, mutta opinnot jäivät toimittajan työn takia kesken 1980-luvulla. Sitten 1990-luvulla otin alkuaskeleita kirjailijana. Luulen, että olen jo alanvaihtoni tehnyt.
Millaisia ohjeita antaisit nuorelle kirjoittajalle?
Antaisin kaikille kirjoittajille sellaisen ohjeen, että aloita novellista. Lyhyt tarina on helpompi hallita ja saada loppuun. Itse aloitin lyhyillä rikoskuunnelmilla. Toki oli tuossa vaiheessa kirjoittanut paljon uutistekstejä. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Myös ystäviltä, opettajalta tai vanhemmilta saatu rehellinen palaute on tärkeää, koska siitä oppii.
Mistä saat ideat tarinoihin (yleisesti) ?
Rikostoimittajan työstä on merkittävästi apua. Kun teemme uutisjuttuja tai haastatteluja Rikospaikka-ohjelmaan, niin koko ajan tapaa poliiseja, rikollisia ja muita rikosalan ihmisiä. Vaikka teen uutista, niin tottahan toki sitä seuloo samalla aiheita kirjaan.
Mikä ylipäätään inspiroi sinua kirjailijana?
Hyvä kysymys. Kyllä se on halu luoda uutta. Toimittajana selostan tapahtuneita asioita ja siinä työssä on kiinni faktoissa. Kirjoissa saa itse kehittää motiivit ja tarinat. Tämä on se viehätys.
Perustuuko kirjasi millään lailla tositapahtumiin esim. aikaisemmin tapahtuviin rikoksiin liittyen tai henkilö pohjalta (anonyymisti)?
Takamäki-dekkareiden perusidea on se, että ne voisivat olla totta. Eli tarinoissa pyritään realismiin. Kirjoissa kuvattuja tapahtumia voisi oikeasti tapahtua ja tämä olisi se miten poliisi niitä tutkisi. Kirjat sinänsä eivät perustu tositapahtumiin, mutta toki siinä voi hyvin käyttää erilaisten ”alan” ihmisten ominaisuuksia. Mutta oikeastaan kenelläkään päähahmolla ei ole varsinaista esikuvaa tosielämästä.
Kuitenkin esimerkiksi komisario Takamäessä on luonteenpiirteitä useista eri poliiseista. Samaa voi sanoa joistain muistakin hahmoista.
Miksi juuri dekkarit?
Rikostoimittajan ja rikoskirjailijan liitto on vahva ja työt tukevat toisiaan. Toimittajan työ antaa fiktiiviseen työhön koko ajan aiheita. Toimittajan työ vie poliisiasemille, oikeussaleihin ja – 90-luvulla ennen tupakkalakia – savuisiin baareihin, joissa kuulee tarinoita, joista ei ole uutisiksi, mutta niitä voi muokattuna käyttää kirjoissa. Toimittajan työssä on aina kiinni tosiasioiden raportoimisessa, mutta kirjailija voi kehittää tarinat itse. Vaikeinta on tietysti ajankäyttö. Kirjan kirjoittaminen ajoittuu usein iltoihin ja öihin, mikä toisinaan on raskasta.
Kun luen huomaan että, tiedät asioista paljon pieniä yksityiskohtia, mitä varmastikkaan kaikki tavalliset tallaajat ei tiedä. Miten onnistut siinä? Teetkö vain paljon taustatyötä ?
Pienet yksityiskohdat – ja että ne ovat oikein – ovat tarinan kannalta tärkeitä. Niistä saa maustetta ja uskottavuutta tarinaan. Sellaisten löytäminen vaatii tietysti paljon taustatyötä. Joskus tosin niitä kuulee poliisilta tai oikeudessa, mutta silloin on syytä kirjoittaa ne muistiin.
Onko sinulla joku lempikirjailija jota itse tykkäät lukea? Luetko paljon? Mitä luet ?
Kun päivisin tekee rikostoimittajan työtä ja iltaisin kirjoittaa rikoskirjoja, niin siinä on jo aika paljon rikosta per päivä. Eli en kovin paljoa lue rikoskirjaillisuutta itse. Sen sijaan luen – ja myös kuuntelen autossa äänikirjoina – elämänkertoja ja faktapohjaisia dokumenttikirjoja. Viime aikojen suosikkeja ovat CIA:n ja FBI:n historiasta kertovat kirjat ja Osama bin Ladenin tappokeikalla olleen amerikkalaisen sotilaan muistelmat. Englanninkielisen kirjan nimi on No Easy Day. Tosin juuri nyt kuuntelen äänikirjana Sinuhea, joten en ole kovin kranttu.
Mistä saat inspiraation kirjoihisi?
Idea lähtee usein jostain ajankohtaisesta ja tulossa olevasta aiheesta. Rakennan kirjan niin, että pohdin ensin teeman, jonka ympärille kirja rakentuu. Näitä ovat olleet
mm. poliittinen murha, terrorismi, todistajansuojelu ja nyt uusimmassa oman käden oikeus. Sen jälkeen alkaa tapahtumien ja uusien henkilöiden kehittely. Tässä teeman valinnassa on
tärkeää miettiä minkälaisia ilmiöitä on ns. pinnalla alla, koska itse kirja tulee yleensä vasta noin vuoden päästä teeman valinnasta. Rikostoimittajan työstä on huomattavasti apua.
Kirjotat kirjojasi slangilla, miksi päädyit siihen etkä kirjakieleen ?
Dialogi voi olla slangia, mutta se riippuu aika paljon puhujasta. Ei olisi kovin uskottavan kuuloista, että konna kysyisi kaveriltaan: ”Lähdetkö kanssani ulos savukkeelle?”. Tällainen kaveri pikemminkin vilkaisi kaveriaan ja murahtaisi: ”Röökille. Nyt”.
Muissa kuin dialogissa on sitten tiukempia vaatimuksia.
Haluaisitko olla kokopäiväinen kirjailija?
Olen joskus miettinyt tätä, mutta rikostoimittajan työ on kuitenkin mielenkiintoista ja siinä pysyy ajanhermolla kriminaalien kanssa. Mutta kuten Sinuhessa usein todetaan, ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan.