Jarkko Sipilä Helsingin kirjamessuilla

Jarkko Sipilä Helsingin kirjamessuilla 2018

To 25.10. klo 14:30-15:00 Rosebudin osasto. Haastattelu ja signeeraus.
To 25.10. klo 16:00-16:30 Punavuori-lava. Helsingin pimeä puoli.
To 25.10. noin klo 16:30 Tammen osasto 6B48

La 27.10. klo 17.00-17.30 Punavuori lava. Dekkarilauantai: Jännityksen taitajat

Su 28.10. 15:00-15:30 Punavuori lava. Poliisi, etsivä ja toimittaja

Uusin Takamäki ilmestynyt – roskalaatikosta löytyy teloitettu mies

Uusin Takamäki on nimeltään Häikäilemätön.

Realistisen poliisiromaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun roskisdyykkari löytää viileänä lokakuisena yönä Mannerheimintiellä sijaitsevan kerrostalon roskalaatikosta miehen ruumiin.

”Kun mietin syksyllä 2017 dekkarin teemaa, mieleen juolahti että välillä voisi palata klassisempaan poliisiromaaniin. No, sinänsä kaikki Takamäet ovat aika klassista tyyliä, mutta nyt ajattelin vielä perinteisempää”, Sipilä kertoo.

Jätesäkkeihin pakattua miestä on ammuttu kerran takaraivoon. Miehen niskaan on tatuoitu venäjäksi sana häikäilemätön. Juuri muita johtolankoja ei ole, kun miehellä ei ole sen paremmin papereita kuin puhelintakaan.

”Tuosta asetelmasta tarina lähti kehittymään. Oma tyylini kirjoittaa on se, että hahmottelen ensin koko juonirakennelman ja vasta sitten alkaa varsinainen kirjoitustyö.”

Tarinassa Sipilän päähenkilöt rikoskomisario Takamäki, ylikonstaapeli Joutsamo ja ataripoliisi Suhonen ovat kovassa paikassa. ”Ei kai se muuten voi mennäkään”, kirjailija sanoo.

Häikäilemätön on Jarkko Sipilän suositun Takamäki-sarjan kahdeksastoista dekkari.

– On hienoa saada uusi kirja käteensä. Upea fiilis, Sipilä kertoo.

Huhtikuussa Jarkko Sipilältä ilmestyi myös Helsingin historian synkkään puoleen pureutuva Helsingin pimeä puoli.

Kirja kertoo kaupungin pimeän puolen tositarinat: rikoksista keskustassa, kaksoismurhasta 1800-luvun Katajanokan slummissa, blineillä ja kaviaarilla herkuttelusta helsinkiläishotelleissa, kun muu kaupunki näki nälkää.

Rikostarinat ruotivat myös 2000-luvun henkirikoksia ja muun muassa sitä, mikä sai suojelupoliisin salaamaan ranskalaisterroristin pidätykseen vuonna 1981. Sata pahaa paikkaa on sijoitettu kaupungin kartalle.

”Pimeä puoli syntyi pääosin sateisella kesälomalla 2017. Ulkona oli kylmä ja ryhdyin miettimään uusia mahdollisia rikoskävelyjen reittejä”.

Sipilä on vetänyt vuodesta 2015 alkaen Aleksin rikoskävelyä, jossa hän kertoo katuun liittyviä rikostarinoita.

”Tapauksia tuli vastaan ja siinä sitten syntyi idea Helsingin keskustan synkistä tarinoista.”

”Työ oli äärimmäisen mielenkiintoista ja palkitsevaa”, hän sanoo.

Kirja on saatavissa myös englanniksi: Dark side of Helsinki.

Katso Youtubesta Jarkko Sipilän haastattelu Elisan dekkari-illasta huhtikuussa 2018.

 

Helsingin pimeä puoli – sateisen kesäkuun ajatuksesta syntyi kirja

Helsingin pimeä puoli ja sen englanninkielinen vastine Dark side of Helsinki ilmestyivät huhtikuussa 2018.

Syksystä 2015 saakka olen vetänyt rikoskävelyjä Aleksanterinkadulla. Niitä on ollut kymmeniä kesässä, osa Facebook-sivulla julkaistuna ensiksi ilmoittautuneille, osa erityisryhmille.

Itselleni se on ollut harrastus. Pääsääntönä on ollut kävelyiden maksuttomuus. Useampi kävelyllä ollut on ehdottanut jotain toistakin reittiä. Kesäkuussa 2017 ryhdyin miettimään sitä. Yhtenä vaihtoehtona oli Punavuoren kierros, toisena Ruttopuiston ympäristö ja kolmantena Lasipalatsin kulmat.

Mitä tarinoita millekin uudelle kävelylle löytyisi? Osa oli aika selviä, osaa piti etsiä. Lopulta tässä suunnittelussa voiton vei reitti, joka lähtisi Iso Roobertinkadun ja Yrjönkadun risteyksestä Robaa länteen Albertinkadulle. Siitä ylös Punavuorenkadulle ja Ratakatua takaisin.

Ulkona satoi edelleen ja kesän Aleksin kävelyistäkin yksi piti rankkasateen takia perua. Mitä tekisi kesälomalla sadesäällä?

Ajatus Helsingin pahojen paikkojen kirjasta oli elänyt mielessä vuosikausia. Päätin sitten tehdä sellaisen. Melko alkuvaiheessa alue rajautui hieman laajennettuun Helsingin keskustaan. Pohjoisessa Pitkäänsiltaan, idässä Katajanokkaan, lännessä Ruoholahteen ja etelässä mereen. Mihin muuhunkaan.

Tämä oli maantieteellinen rajaus. Tarinoiden aiheita tuli vastaan kyllä Kalliossa,  Sörnäisissä, Alppilassa, Vallilassa, Töölöössä, Meilahdessa ja jopa Munkkiniemessä.

Tarinoiden etsiminen oli kirjan tekemisen paras vaihe. Lähteinä olivat arkistot, vanhat lehdet, kirjat, haastattelut ja jopa omat muistot muutamissa rikosjutuissa.

Kirja ei rajoitu vain ryöstöihin tai murhiin, vaan pimeä puoli käväisee ajoittain harmaalla alueella. Historiallisesti tarinat ulottuvat 1800-luvulta nykypäivään. Jotkut kertomuksista ovat historiallisesti merkittäviä, osa poikkeuksellisen koskettavia.

Vanhoja lehtiä tutkiessani löysin esimerkiksi 17-vuotiaan Sulo Grönforsin tarinan talvelta 1919. Nuori partiolainen säntäsi Katajanokalla aikuisten ihmetellessä vieressä heikoille jäille pelastamaan kahta 7-vuotiasta pikkutyttöä. Gretan hän onnistui pelastamaan, mutta Sulon auttaessa Ingridiä jää petti. Sulo löi päänsä jään reunaan. Hän ja Ingrid hukkuivat.

Uudesta Suomesta vuodelta 1887 löytyi kuvaus Helsingin ilmeisesti viimeisestä häpeäpaalusta nykyiseltä Runeberginkadulta. Yksittäisestä neuvostoliittolaisesta pommikoneesta vuonna 1942 pudotettu miinapommi tappoi viisikymmentäyksi ihmistä – lähinnä lapsia – Iso Roobertinkadun ja Yrjönkadun risteyksessä. Moni lapsi jonotti elokuviin.

Mukaan mahtuivat tietysti tuoreemmista tapauksista Tehtaankadun poliisimurhat, Albertinkadun ampumaradan kolmoismurha ja Helsingin yliopiston joukkomurhasuunnitelma. Kaikkien näiden oikeuskäsittelyä aikanaan seurasin.

Heti alussa oli ajatus, että tämä pitää tehdä myös englanniksi. Vastaavanlaisiin olen törmännyt vuosien mittaan Lontoon ja Madridin matkoillani. Kustantamo Tammi innostui kirjaparista. Käännöksen teki Christina Saarinen. Ei ihan helppo homma sekään kun suomenkielinen kirja eli käsittelyssä samaan aikaan, kun Christina käänsi sitä.

Lopulta paikat päätettiin ryhmitellä omikse rikoskävelyikseen. Parista reitistä tuli kieltämättä kyllä aika pitkiä.

Jos päätätte lähteä rikoskävelyille, muistakaa varoa autoja, polkupyöräilijöitä ja tietöitä. Mutta myös katsoa ylös ja ihailla – sekä paikoin kauhistella – kaupungin arkkitehtuuria.

Jarkko Sipilä